Painonhallintaa ryhmässä - osa 1

Minulla on kokemusta personal trainerista, tosin ei kummoista kokemusta, sillä jouduin antamaan kenkää hänelle kun ei kuunnellut minua eikä tohtorin määräyksiä. Kuukauden kestäneen PT-jakson jälkeen olinkin kaksi kuukautta sairauslomalla. Mutta aika on ilmeisesti parantanut pahimmat haavat ja kun läskit löllyvät entiseen tahtiin niin ei muuta kuin uutta yritystä painonhallintaan.

Onhan noita kuntosaleja Helsinki täynnä ja niissä omia personal trainereita mutta kun en ihan usko että jaksan keskittää elämääni hikisille kuntosaleille. Sitäkin on kokeiltu ja konfliktihan siitäkin seurasi kun rupesivat soittelemaan perään että mikset ole käynyt säännöllisesti. Minusta mukavinta liikkumista on luontoliikunta, jossa ihan vahingossa tulee liikuttua. Kuten vaikka koiran kanssa. Hankinkin koiran taas heti kun pystyn. Kuntosalilla rehkiessä kun ei ole mitään muuta mielessä kuin että milloin tää riittää, joko pääsen pois. Ei se nyt ihan liikunnan ilolta vaikuta.

Ihan vahingossa löysin surffaillessani ja sattumalta vielä ihan oikeaan aikaan Helsingin Ladun kautta pidettävän painonhallintaryhmän. ”Ryhmän tavoitteena on motivoida painonhallintaan rennoissa merkeissä. Ohjaaja on rinnalla kulkija, ei piiskuri.” Jes, juuri näin! Juuri oikeat sanat vakuuttamaan minut. Ilmoittautuminen oli juuri alkamassa joten reippaasti vaan lomaketta menemään ja kas vain, olin ensimmäisten 12 joukossa ja pääsin mukaan. Hirvittikö? Totta kai! En minä ole ryhmäsielu vaan kaikkea muuta. Mutta kokeilla aioin.

Ryhmää ohjaa kaimaihminen eli Anne Majuri MajorPowerista ja kun olin juuri vastikään katsonut että yksityisasiakkaana hinnat rupeavat olemaan nelinumeroisia, niin 69 euroa kahdeksan kerran tapaamisesta alkoi tuntua hyvinkin edulliselta. Hinnan edullisuus johtui paitsi ryhmämuodosta, myös siitä, että se toteutettiin Kunnossa kaiken ikää -ohjelman (KKI) tuella. 

Maunulan metsämajan sijainti piti käydä etukäteen ihmettelemässä. Inhottava iso ja vilkas Hämeenlinnanväylä siinä oli, mutta heti kun pääsi siitä vähänkään kauemmaksi, korviin kantautui linnunlaulu ja puronsolina. Ensimmäisen kerran piti olla 20.4., mutta vetäjän sairastuttua aloitus siirtyi viikolla.

Mitä ehtii 1,5 tunnissa? Missä vaiheessa alkaa ryhmäytyä? Tuntea yhteisöllisyyttä? Missä vaiheessa alkaa tuntea että hittoajako mä tässä mukana olen ja suksikaa kuuseen ryhminenne?

Kerta 1: 27.4.13 

Meitä piti olla 12, mutta yksi oli sairastunut. Paikallaolijoista oli kaksi miestä, loput naisia. Keski-ikä oli reilusti yli 50 vuotta, mutta yksi minua kymmenisen vuotta nuorempikin nainen oli mukana.

Koska Maunulan majalla oli niin pirullisen kylmä jopa sisätiloissa (ulkona +6, sisällä varmaan +7), aloitimme pienellä jumpalla että saatiin verenkiertoa kehoon. Vaikka liikkeet olivat tosi minimaalisia ja tavallisia, kyllä oma olo sähköistyi heti. Uskon sen tarkoittavan sitä, että olen niin jumissa, että pienikin verryttely saa aikaan kehossa äksöniä.

Teimme pienen esittelyn satunnaisten kolmen ihmisen kesken (rapid rendez-vous): löydä kaksi teitä yhdistävää asiaa. Ihan mukava tapa särkeä jää. Koska jokainen tapaaminen on vaitiolovelvollisuuden alainen koskien toisten yksityisyyttä, yritän pitäytyä vain omissa tuntemuksissani enkä kerro mitä jänniä yhdistäviä tekijöitä löytyi. Kaikki tuntuivat kuitenkin mukavilta ihmisiltä.

Kävimme läpi painonhallintakurssin säännöt. Vaitiolovelvollisuuden lisäksi toisen kunnioitus ja vertaistuen hyödyntäminen olivat pääasiat. Tapaamiskertoja olisi kahdeksan, joka toisella kerralla teoriaa, joka toisella liikuntaa. Ohjeistuksessa mainittiin, että tulee kirjata ylös jokaisen kerran oivallukset ja tehdä lista 2-3 asiasta joihin viikon aikana aikoo tehdä muutoksen. Tämä blogi toimii oikeastaan tällaisena kanavana.

Materiaalia jaettiin aikamoinen pinkka. Yksi oli Hyväterveys-lehden sponssaama, KKI:n ja Ruokatieto.fi:n kanssa yhteistyössä tehty Paino hallintaan asiantuntijoiden avulla -lehtinen, jossa asiantuntijoina ovat lihavuustutkijoista maassamme varmasti eniten siteerattu Pertti Mustajoki  ja myös julkisuudessa paljon esiintynyt ravitsemusasiantuntija Patrik Borg. Lehtinen sisälsi mm. ruokaohjeita. ”Rytmi, rentous ja kylläinen vatsa takaavat onnistumisen”, etukansi lupaa. Näinköhän. 

Toinen ruokaopas oli Fit-lehden ja Raision yhteistyössä tuottama Helposti kevyttä. Nopeasti selailtuna karppaamisen suuntaan ei ainakaan kehoteta vaan enempi ollaan perinteisen lautasmallin kannalla. Lisäksi saimme listan (taskukokoinen, ilmeisesti kauppaan mukaan roudattavaksi) sydänmerkkituotteista. KKI:n puolesta tuli KKI-istumiskortti ja KKI-kuntokortti. Edelliseen pitäisi laskea kuinka paljon istuu arkipäivän aikana. Tiedän merkitsemättäkin että istun lähes koko työssäoloajan paikallani. Kuntokortissa oli viikoittainen liikuntapiirakka. Lisäksi saimme KKI:n Elämäntapamuutokset-kalenterin, jossa edetään askeleittain 6 kuukauden ajan. 0 kk:n kohdalla on ateriarytmin tarkastaminen, hedelmien ja kasvisten lisääminen ja arkiliikunnan kirjaaminen. Nämä olkoon toukokuun tavoitteet.

Ohjaaja mainosti Valmarin-nimistä tuotetta. Esitteen mukaan se on ravintolisä, joka korjaa elimistön happo-emästasapainoa, vilkastuttaa elintoimintoja, kiihdyttää laihtumista, lievittää stressioireita ja palauttaa lihastreenauksen jälkeen. Käyttö olisi 2-4 kertaa päivässä niin, että ruokalusikallinen sekoitetaan nesteeseen. Myydään apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa. Suomiapteekki.fi myy 300 gramman pulloa vajaan kuuden euron hintaan, mutta taidan käväistä lähiapteekissa. Ravintolisiähän on pilvin pimein ja niitä kaikkia mainostetaan ylisanoin jolloin niistä on vaikea tietää, mihin suhtautua vakavasti. Mutta jos päätän toistaiseksi luottaa tämän ryhmänohjaajan ammattitaitoon, niin ehkä Valmarinia voisi kokeilla.

Kehonkoostumusmittaus tehtiin, mittanauhamittausta ei ehditty. Paino näytti 0,5 kg enemmän kuin aamulla kotona, mutta olinkin vaatteet päällä. Rasvaa minussa on melkein 46%, kun sopiva rasvaprosentti naisilla on 18-25 %. Eipä silti, kaikki taisimme tyrmistyneistä ilmeistä päätellen saada aika kamalat alkutulokset. Lepoaineenvaihdunta on hieman vajaa 1600, joka tarkoittaa, että kulutan sen verran jo ihan  röhnöttämällä. Sisäelinrasvan taso oli melkein tavoitehaarukassa eli 10. Vettä pitäisi juoda enemmän, noin 2 litraa päivässä. Verenpaineet olivat kohdallaan eli siitä ei päänsärkyni johdu. Epäilenkin, että se johtuu stressistä tai siitä, että hartiat ovat niin jumissa – tai molemmista. Joka tapauksessa lähden tähän projektiin aika huonossa henkisessä ja fyysisessä kunnossa, mitäs sitä kaunistelemaan. Näitä lukuja ryhmässä sitten seurataan viikosta toiseen.

Suurin osa ajasta meni yhteiseen esittäytymiskierrokseen. Esittäytymisen piti olla lyhyt, mutta jotenkin jokaisella oli hirveästi sanottavaa motiiveistaan ja taustoistaan ja tavoitteistaan. Ei mikään ihme, kaikilla on pitkä kamppailu takanaan ja paljon mielessä. Eli voi sanoa että 1,5 tunnissa ei ehdi juuri mitään. Itse kerroin, että lähdin mukaan siksi kun painoin vuoden alussa enemmän kuin koskaan ennen. Kerroin, kuinka olen niin mukavuudenhaluinen, etten harrasta mielellään mitään liikuntaa. Ravitsemusta olen miettinyt eniten, mutta sen suhteen tulee niin paljon signaaleja maailmalta, etten enää tiedä mihin ryhtyä; esimerkiksi karppaus: hyvä vai huono. 

Miksi painoit niin paljon vuoden alussa? 

Se olikin hyvä kysymys ohjaajalta, mutta taidan tietää myös vastauksen: stressi ja tyytymättömyys piinaavat elämän joka sektorilla. Elämän leppoistamista olen suunnitellutkin, mm. opintovapaan pitoa ensi vuonna, mutta…

asiat, joita aion kokeilla jo seuraavan viikon aikana:

1.       kokeilen Valmarinia

2.       pidän ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa 

3.       yritän juoda vettä 2 litraa päivässä