Pitkä viikonloppu jossain eurooppalaisessa kaupungissa? Amsterdam? No mikä ettei?!
ENNAKKOVALMISTELUT
Amsterdam ja maaliskuun loppu, Forecan sääennuste lupasi lähtiessä vähän alle kymmentä astetta ja sadetta koko viikonlopuksi. Haaveeni istuskella hotellin läheisessä Vondelparkissa kaipasi rinnalleen siis suunnitelman B. Hyvän tietopaketin ennen lomaa antoi mm. Amsterdam-info -sivusto. Höyhenenkevyenä matkalukemisena minulla oli Yoyo van Gemerden chick lit –teos Sushi & Chardonnay, jossa mentiin reipasta Sex & City -sinkkuelämää Amsterdamin malliin. Se yllättävän hyvin maustoi kaikkea sitä, mitä itse oli juuri havainnoinut.
SÄÄ
Onneksi vilkaistiin Forecaa vielä toisenkin kerran pakatessa. Vähän alle 10 plussaa olikin muuttunut pariksi plussa-asteeksi. Mokkatakki vaihtui toppatakiksi ja pitkät kalsarit mukaan varmuuden vuoksi. Amsterdamiin saavuttuamme huomasimmekin miksi maan yhteydessä kuvataan aina tuulimyllyjä. Hemmetinmoinen puhuri pyyhki koko ajan. Turistit, jotka olivat jättäneet säätiedotuksen katsomatta ja saapuivat minihamosissaan paikalle, ryntäsivät ostamaan Amsterdam-pipoja tuliaiskaupoista.
LIIKKUMINEN
Schipholin kentältä pääsee tosi näppärästi junalla Centraal Stationille eikä maksa kuin vajaat neljä euroa. Hommasimme 48 tunnin julkisen liikenteen lipun (12 euroa) ja ratikoilla tulikin ajeltua kaksi päivää. Ensin tosin piti oppia sikäläinen ratikkakulttuuri. Sisään pääsee vain etuovesta tai toiseksi viimeisestä ovesta, joista molemmista voi ostaa lipun joko kuljettajalta tai lipunmyyjältä. Aika monta kertaa katsoimme ratikan sisältä kun turistiraukat yrittivät sisään väärästä ovesta ja pysäkille jäivät kun ei heitä jääty odottelemaan vaan saman tien matka jatkui. Ja pois lähtiessäkin piti leimata. Survival of the fittest –meininki: opi säännöt tai jäät pysäkille.
Paikalliset huristivat fanaattisesti polkupyörillä joka paikkaan. Ilman pyöräilykypäriä tietenkin. Amsterdamin liikenneonnettomuustilastoihin olisi ollut veikeä tutustua.
MAJOITUS
Vondelpark Plaza Hotellin huoneratkaisu oli mielenkiintoinen: vessa ja suihku olivat samassa huonetilassa kuin sänkykin, eristetty ainoastaan lasiseinillä, jotka eivät yltäneet kattoon asti. Tästä syystä vessa-asioinnit viihdyttivät sekä äänillään että tuoksuillaan kaikkia matkaajia. Huoneessa oli koko ajan tunkkainen haju. Haisiko siellä vähän viemärikin? Kaiken lisäksi hotellin aamiainen oli ”erikoishintaan” kaksi yhden hinnalla eli parikymmentä euroa aamiaisbuffetista. No ehkä hieman turhan tyyristä!
AJANKULU: NÄHTÄVYYDET, MUSEOT, KIRJAKAUPAT
Tiukkanutturaisena kukkahattutätinä minua hieman ärsyttää kaupungin tietoinen profiloituminen hamppukaupungiksi: Weeds & seeds ja kannabis-keksejä ja sitä rataa.
Seksimuseo oli ensimmäinen pysähdyspaikka. Aika haasteelliseksi asettaa näyttelyiden luomisenkin rakennusten sokkeloinen ja monikerroksinen rakennustapa. Kuvaelmat (can can –tytöt tai Marilyn keikistelemässä) vahanukkeineen eivät olleet oikein mistään kotoisin. Herttaisimpia olivat varmaan muinaiset eroottiset valokuvat.
Anne Frankin taloon oli niin järjetön jono, että sen jätimme suosiolla väliin. Harmi. Se oli oikeastaan ainoa, jonka olin asettanut itselleni tavoitteeksi. Olisi varmaan pitänyt tulla reippaasti ennen avaamisaikaa jonottamaan. Ehkä ensi kerralla.
Tropenmuseumissa kului monta tuntia. Antropologinen museo oli keskittynyt siirtomaavallan aikaisiin seutuihin. Nykyantropologiaa ei oikeastaan ollut. Vahanuket sen sijaan olivat ihan huippuluokkaa Seksimuseoon verrattuna.
SAPUSKAPUOLI
Syömässä kävimme oikeastaan joka ilta Lange Leidsedwarsstraatilla, jossa oli tusinaruokapaikkaa toinen toisensa vieressä. Mitään kulinaarisia elämyksiä ei osunut kohdalle.
TULIAISET
Juustolajitelma tuliaisiksi oli loistava idea. Sitä saakin napostella jonkin aikaa. Kirjakaupat vetävät aina puoleensa vaikka aina vannoo ettei osta mitään. Athenaeum Boekhandel oli kaikista käymistäni paras; siellä löytyi mm. antropologian hylly. Enimmäkseen paikalliset kuluttavat hyllyjen sisällön määrästä päätellen keittokirjoja.
RUUSUJA JA RISUJA
Plussaa: Kaikki kallellaan olevat kapeat talot kanaalien varrella
Plussaa: Vondelpark oli kaunis ja ihana. Tunnustaudun täten julkisesti puistoihmiseksi.
.
Plussaa: Waterlooplainmarktin kirppari, josta löytyi vaikka ja mitä, lähinnä tekstiilipuolta.
Outoa:
Missä ihmeessä kaikki normaalit ruokakaupat ovat? Onko näillä supermarketteja? Jos oven yllä luki Supermarket ei se oikeasti ollut vaan joku rihkamakauppa. Mistä paikalliset kotiäidit ostavat ruokansa?
Outoa:
Luulivat minua paikalliseksi. Aina aloittivat hirvittävän kaakatuksen ja kuuntelin sitä hetken kunnes sain yskäistyä että sorry, I don´t understand.
Miinusta:
Tyly paikallisväestö, joka on turhan tarkka istumapaikoistaan.
a) Ratikassa näin kuinka eräs kanta-asukas hääti kaksi turistilasta penkiltä, että itse pääsi istumaan.
b) Hotellin aamupalalla hollantilaiset naisihmiset ajoivat minut pois ruokapöydästä jonka olin valinnut, koska heidän piti päästä Juuri Siihen.
c) Kirpparin viereisessä kahvilassa tarjoilija johdatti meidät pöytään, mutta ennen kuin ehdimme istua, paikalliset pissikset ilmoittivat, että kyse on heidän pöydästään, he ovat jonottaneet juuri tähän tuolla kauempana jo vaikka kuinka. Olisi tietenkin voinut jäädä kinastelemaan, mutta ei minua olisi senkään jälkeen huvittanut enää istua siinä.
SUOSITTELENKO?
No kyllä siitä reissusta vähän paskempi fiilis jäi kuin mitä olin odottanut. Lähtisinkö toista kertaa? Ehkäpä valitsen jonkin toisen kaupungin.
