"Olet tullut valituksi PHT:n järjestämälle aikuisten 1.askel-hyvinvointijaksolle!"
Jee? Lomateemana jaksolla on: 1.askel liikkumaan. Tämäkin oli vahinkolöytöjä. Oikeastaan olin varma että jostain syystä tämä ei olisi edes minulle tarkoitettu. Jos olisi, niin kai olisin siitä tiennyt? Työpaikalla olisi puhuttu? Työpaikkaterveydenhuolto olisi mainostanut? Mutta ei.
Ja PHT? = Pahojen Hevoisten Talli? Ei vaan Palkansaajien hyvinvointi ja terveys ry.
Oli vaikea arpoa mihin kohteeseen hakisin. Herttuan kuntoutuskeskus vaikutti vähiten vastenmieliseltä, joka on tietysti hyvä lähtökohta. Ensimmäisenä meilasin varmistuksen siitä että kimppakämppää ei ole tiedossa.
”Kaikille on varattu 1-hengen huoneet, täysihoitoruokailut ja ohjelma, johon tulee osallistua.”
Okei. Viikon täysylläpito 150 eurolla. Ei paha diili noin taloudellisesti. Siis suurin haaste lienee tämä ohjelma johon tulee osallistua. Onko minusta siihen?
Entä Kerimäki? Googletusta. Sijaitsee siis siellä, missä Googlen kamera-auto ei ole pyörähtänyt, eli tunnetun maailman ulkopuolella.
Onko kyseessä Suurimman Pudottajan läskileiri jossa huudetaan ja itketetään läskejä? Iskeekö mammalle koti-ikävä? Kestääkö raihnainen selkä mokomaa viikon ketkutusta? Aletaanko matkalaukkua pakata kotimatkaa varten jo eka iltana? Missä vaiheessa on ensimmäinen konflikti tai kriisi päällä?
PÄIVÄ 1
Ensimmäisessä junassa Parikkalaan asti seuranani oli persoonallinen nuorimies, joka uskoi terveellisiin elämäntapoihin, Raamattuun ja Googlen voimaan. Ehkä jo tämän omituisen keskustelun vuoksi kannatti lähteä liikkeelle. Ei silti, että olisin nuoren miehen kanssa ollut samaa mieltä. Enkä antanut yhteystietojani.
Saavuin ajoissa Herttuaan. Etukäteen tilattu taksimatka seisakilta kuntokeskukseen maksoi 39 euroa (!)
Satoi ja otin päikkärit.
Huoneen ikkunasta näkyi mäntymetsä, jonka takana Puruvesi.
Ensimmäisen yhteistapaamisen veti Eetu. Käytiin läpi esittelykierroksia, taloa, tulevaa ohjelmaa. Leikittiin ryhmäleikkejä, tietokilpailuja, pantomiimia. Laserammunnassa sain kolmanneksi parhaan tuloksen. Ensimmäisen illan jälkeen muistin melkein kaikki nimeltä.
Päivälliseksi: salaattia, hedelmäpaloja, kievinkanaa, peruna, vihanneksia, vettä, mansikkasoppaa ja tilkka kahvia.
Yhteisen hetken jälkeen lähdin yksin sateessa ulos talsimaan. Ajattelin kävellä keskustaan, koska sinne oli kartan mukaan ihan suora reitti, mutta eipä onnistunut.
Myöhemmin tajusin, että olin noudattanut hiihtoladuille tarkoitettuja kylttejä. Kirkonkylä 1 km ei todellakaan ollut oikeasti siihen suuntaan. Mutta sateinen metsä tuoksui hyvälle vaikka harhailinkin ties missä.
Ensimmäisen päivän huomio:
• helposti jalkaan vedettävät sisäkengät, vaikka sitten sellaiset muotihirviöt kuin crocsit, puuttuivat matkavarustuksesta
****************************************************************************************************************
PÄIVÄ 2
Herätys 6.45 ja suihkun jälkeen aamupalalle: leipää, juustoa, kinkkua, kurkkua, kananmuna, laimennettua omenamehua, kuppi kahvia.
Vielä edellisenä päivänä kiusannut vatsavaiva alkoi jo hellittää. Stressivatsa, vatsahaavaa pukkaa, eli loma, urheilulomakin, teki kaikin puolin hyvää.
Katja piti vesijumppaa. Tarkoitus oli olla vesijumpassa puoli tuntia, mutta minulla oli ensimmäinen henkilökohtainen aika terveydenhoitajalle joten olin mukana vain 20 minuuttia. Vesijumppa tuntui kuitenkin ihan kivalta vaikka lyhyeen jäikin.
Terveydenhoitajalle oli varattu aikaa 30 minuuttia ja ohjelman nimi oli ”terveydenhoitajan haastattelu”. Hämmästys olikin suuri, kun terveydenhoitaja ei oikein tiennyt mitä olisi kanssani tehnyt. Hän otti verenpaineen ja se oli sitten siinä. Paineet olivat hyvät : 110/79. Mutta tuntui, että ihan turhaan lähdin kesken jumpan.
Katja jakoi meille Polar-mittarit, joissa seikkaili ukkeli. Tarkoitus oli saada joka päivä liikuntapalkki täyteen. Tosin mittari huomioi vain käden liikkeen. Myöhemmin huomasinkin, että kuntosalitreeni ei näkynyt Polar-ukkelissa lainkaan. Sen sijaan kävely, jossa käsi heilui, kelpasi liikunnaksi.
Mittarin huono puoli oli se, että siinä oli nikkeliä. Yleensähän en nikkeliallergian vuoksi pidä ollenkaan kelloja tai koruja. Nyt mittari pääsi ranteeseen vain nenäliinalla suojattuna. Mittari kulki viikon mukana, mutta itse en kokenut sitä mitenkään erityisen motivoivaksi. Luulen, että minulle käy paremmin hyvin etukäteen suunniteltu ohjelma, kuin menoa vahtivat mittari.
Lounaaksi oli kasviksia, lihakeittoa, kaksi leipäviipaletta, vettä ja kahvia.
Kestävyyskuntotesti tehtiin pelkillä mittareilla mittaamalla levossa. Sen mukaan kestävyyskuntoni on huono. Niin, no ei tullut yllätyksenä. Tosin luokat olivat erittäin huonosta erinomaiseen, että ihan viimeisimmässä lokerossa en ollut. Ja raja-arvo kaiken lisäksi, melkein välttävän kunnon puolella. Että vielä ei lusikkaa heitetä nurkkaan tuon tuloksen perusteella.
Testin jälkeen vedettiin kuntopiiriä kuntosalilla. Aika vastenmielinen kokemus: laitteet tuntuivat oudoilta eikä esimerkiksi tasapainolaudan päällä seisominen tuntunut onnistuvan alkuunkaan. Joka osoittaa tietenkin taas yhden heikon alueeni.
Päivälliseksi oli salaattia, leipäjuustoa, stroganovia, peruna, porkkanoita, vettä ja tilkka kahvia.
Kävelin kohtalotoverin kanssa Kerimäen keskustaan. Tokmanni oli auki ja tuli ostettua aurinkoisen päivän kunniaksi siideri ja suklaalevy. Siideri maistui hyvältä päivän jälkeen. Miksei suklaakin, mutta oikeastaan nolotti että heti tuli sorruttua. Ja ei kai se niin hyvältä maistunut.
Illalla kävin vielä yksin kiertelemässä rantoja. Tikka hakkasi puuta.
Toisen päivän huomio:
• villasukat olisivat olleet ihan tarpeen huoneessa, sekä sideharsoa nikkelimittarin alle
****************************************************************************************************************
PÄIVÄ 3
Herätys 6.45. Kurkku oli tullut kipeäksi yöllä. Näin tässä aina käy! Kun yrittää skarpata ja muuttaa elämäänsä terveellisempään suuntaan niin eiköhän luonto tai oma kroppa pistä vastaan ja kehitä jotain flunssanpoikasta. Enkä ole ensimmäinen jolle näin on käynyt!
Burana naamaan ja reippaasti aamupalapöytään. Join sitten enemmän kuumaa kahvia kuin yleensä. Kyllä se vähän helpotti. Kahvin lisäksi aamupalalla oli munakokkelia, ruisleipä, juustoja, kinkkua, appelsiinimehua ja vesimelonia.
Sotaveteraaniryhmiä oli taloon tullut muutama lisää ja selänpesijäksi kyseltiin. Kivaa että flaksi kävisi jos ei turhan tarkka olisi. Niin kuin vaikka iän suhteen.
Vedettiin kolmen kilometrin sauvakävelylenkki. Yleensä sauvakävely on mielestäni ihan ok laji, mutta aivan kauheaa vauhtia kyllä nyt mentiin. Selvästikin enemmän tarkoituksena oli hengästyä kuin nauttia luonnosta ja maisemista. Tässä lajissa huomasi, että kyllä kovakuntoiset viisi- ja kuusikymppiset vetävät lujaa. Verenmaku suussa koetin pysyä mukana kun edellämenejistä näkyi vain puiden takaa pilkottavat takinselkämykset. Taisin olla niitä harvoja, joilla tosiaan oli menossa vähän niinkuin se eka askel liikuntaan.
Pikasuihkun jälkeen oli vuorossa oikeaoppisen lihashuollon tunti. Käytännössä se oli venytyksiä. Pikkuisen tuntui häijyltä kun mentiin pyörittelemään niska-hartia -seutua, muttei sentään niin pahalta kuin yhdellä, joka joutui menemään istumaan harjoituksen ajaksi.
Lounasaika! Salaattia, vettä, hernekeittoa, ruisleipää, kahvi, pannaria ja hilloa.
Vuorossa puolen tunnin rentoutussessio. Jumppasalin lattialle kaikille patjat, tyynyt ja peitot. Makaamaan ja silmät kiinni. Kuuntelimme levyltä klassista ja ohjaaja kehotti vuorotellen jännittämään ja rentouttamaan lihaksia. Yllättävän moni torkahti. Minä en. Olisin nukahtanut paremmin jos olisin kuunnellut vain musiikkia. Nyt ohjaajan ääni piti hereillä.
Sitten vaatteiden vaihto ja kuntosalitreenausta tunti. Käytiin läpi kaikki laitteet useampaan kertaan, pillin puhallus ja siirtyminen seuraavalle. Haasteellisinta oli varmaan muistaa oikea asento joka laitteessa. Polar-mittarin ukko ei liikkunut yhtään vaikka itsellä hiki valui. Varmasti on tämän jälkeen paikat kipeät, ajattelin. Ja eniten myöhemmin tuntuikin käsivarren lihaksissa ja jalan loitontajissa. Kurssikaveri oli saanut aikoinaan erityiset pari kertaa viikossa tehtävät punttiohjeet niska-hartia -seudulle. Opettelin ne, koska niistä varmaan on hyötyä myöhemmin.
Päivälliseksi oli salaattia, karjalanpaistia, makaronilaatikkoa ja jälkiruoaksi kahvia ja hedelmäsalaattia. Makaronilaatikko oli pelkkää makaronia ja munamaitoa. Itse olin aina ajatellut, että makaronilaatikko ja makaronilihalaatikko ovat synonyymeja. Eipäs olleetkaan muuta kuin minun maailmassani.
Ostin tuliaisiksi hotellin pikkumyymälästä kotiin ruokailuissa ollutta ihanaa ohutta leipää, Päivärinteen ruislastua. Maistui ohuelta ja kuivalta rieskalta, muttei siinä ollutkaan ohraa vaan ruista.
Katsoin Kauniit ja rohkeat pitkästä aikaa. Mitä? Peruspahis Stephanie oli kuolemassa ja Brookesta oli tullut hänen paras ystävänsä?
Ilta päättyi saunaan ja vesijumppaan. Eetu piti kovan vesijumpan joka tuntui jaloissa. Yksi ketkutusliike tuntui ilkeältä selässä. Ne välilevyt! Vesijumppa on ollut kyllä mieluisin näistä lajeista. Ainoa urheilumuoto, jossa hymyilyttää.
Kolmannen päivän huomiot:
- mukaan olisi voinut ottaa pikkurepun, johon voisi laittaa vesipullon metsäretkille tai sauvakävelylenkeille.
- talossa oli meidän ja sotaveteraanien lisäksi ryhmiä selkävaivaisille, niska-hartia -ongelmaisille jne. Heillä ohjelma oli varmasti enemmän kohdennetumpaa kuin meillä, jotka olimme heterogeeninen ja kunnoltaan epäsuhtainen porukka ja teimme sitä sun tätä. Kaipasin jonkinlaista punaista lankaa kaiken treenauksen keskelle: mihin pyritään? mihin kukainenkin pyrkii? Entä jos viikon alussa olisi ollut alkutason testaus ja sitten annettu sen mukainen ohjeistus alkavalle viikolle: kannattaa keskittyä tähän ja tuohon.
****************************************************************************************************************
PÄIVÄ 4
Herätys 6.45 eikä kurkku ole enää kipeä! Suihkun jälkeen aamupalalle: munakokkelia, ruisleipää, juustoa, kinkkua, tuorekurkkua, kahvia ja appelsiinimehua.
Saimme Moodleen tunnukset. Moodlessa pitäisi hoitaa liikunnan seurantaa kurssiviikon jälkeen. No, Moodle on minulle tuttu. Tosin tässä versiossa ei ollut kauheasti valikkoja vaan oli varmaan se yksinkertaisin muoto.
Vuorossa lihaskuntotestit. Takaperinkävelyä, ylösnousuja, selänpitoa, käden puristusvoimaa… takaperinkävely meni ajan puolesta alle keskitason, joskin paransin tulosta jokaisella yrityskerralla. Selkää jaksoin pitää hyvässä asennossa sen mitä jaksoin, tulos keskitasoa. Vatsalihaliikkeet menivät kaikista eniten penkin alle. Käsien puristusvoima oli erinomainen. Tuloksella > 37 sai erinomaisen ja minulla oli 42. Hienoa, että joku asia on hyvin! Vielä kun tietäisi miten tuollaista taitoa hyödyntäisi. Linnanjuhliin kättelijäksi?
Kehonkoostumusmittaukset tehtiin seuraavaksi. Käytännössä seisottiin mittarin päällä suorassa ja puristettiin käsissä yhtä mittarin osaa. Mittari oli siis hieman monimutkaisempi kuin mitä Maunulan majalla oli ollut. Lisäksi tulokset olivat erilaisia. Kerimäen mittaustuloksissa esimerkiksi rasvaa oli lähes 10% vähemmän kuin Maunulassa viikkoa aikaisemmin! Kun sanotaan että tulokset ovat vain suuntaa antavia, niin tässä totisesti oli siitä todiste. Sain siis A4-tulosteen inbody-mittauksestani. Viskeraalinen rasva ei ollut ihan siinä pahimmassa luokassa, mutta punaisella kuitenkin. Kädet ovat symmetriset sen suhteen miten rasva ja lihas jakautuu, eikä jaloissakaan ollut juuri keskenään eroa.
Nopeasti tulkattuna tulokset tarkoittivat, että ruokavaliosta pois kova eläinrasva; ei juustoja ei makkaroita (jahans, jotain muuta pitäisi siis keksiä aamupalalla) ja ennen kaikkea suklaa pois. Sen sijaan tulisi syödä hedelmiä ja kasviksia. Sain ihan numero-ohjeet siihen, miten painoa saadaan kohti ihannelukemia: 41 viikossa painon pitäisi pudota 20 kiloa jos syön 1814 kcal päivässä ravintoa ja harrastan 330 kcal:n edestä päivittäistä liikuntaa. Kotona laskin, että se tarkoittaa käytännössä 50 minuuttia kävelyä, 44 minuuttia siivousta, 33 minuuttia uintia, 260 minuuttia töllön katsomista tai 35 minuuttia seksiä päivässä. Kaipa tuo ihan mahdollinen elämäntapamuutos vielä on.
Lounaalla vuorossa salaattia, vettä, juustosavuporokeittoa, pari leipäpalaa ja kahvia.
Kuulemma nokikahvit ja tikkupullat ovat ihan parasta. Hah hah. Mussa on varmaan jotain vikaa koska kahvi oli tosi pahaa eikä pullakaan maistunut miltään. Mutta mukava oli silti olla ulkona koko porukalla.
Visailtiin ja kisailtiin ja sitten lähdimme pitempää reittiä (5,3 km:n reitti) takaisin. Reitti kulki harjun päältä eli oli maisemaltaan hieman erilainen. Polulla näimme vaskitsan. Kyyt ja rantakäärmeet ovat tutumpia, oli ensimmäinen kerta kun koskaan olen tuollaista nähnyt.
Kävellessämme Herttuaa kohti Ville kertoili pht-toiminnasta. Tämä oli ensimmäinen kurssi joka toteutui. Ihmettelin, että oliko kenties mainonta ja markkinointi ongelmana – olinhan itsekin törmännyt pht:n tarjontaan ihan vahingossa. Villen mukaan se ei ollut ongelma vaan siihen oli panostettu nimenomaan Itä-Suomen alueella. Alkuperäinen kohderyhmä olivat olleet ylipainoiset nuoret miehet. No niin, ehkä en kuulu ihan siihen kohderyhmään. En tosin tiedä miten näitä nuoria ylipainoisia miehiä ylipäätään saisi innostettua tämänkaltaiselle kurssille.
Pikasuihkun jälkeen päivällinen: salaattia, kaksi pientä perunaa, kasviksia, broilerileike, vähän härkäpataa, vettä, jälkiruokana kiisseliä vadelmahillolla. Kahvia otin vain tilkan, koska se oli mielestäni taas kerran niin pahaa.
Iltasella kävelin ulkona yksikseni ja tein tuttavuutta samalla kurssilla olevan pariskunnan koiran kanssa.
Ai että kaipaan omaa koiraa jonka kanssa temmeltää.
Neljännen päivän huomio:
• varusteista puuttui neula ja desinfiointiainetta rakon puhkaisua varten
****************************************************************************************************************
PÄIVÄ 5
Herätys 6.45. Ensimmäinen päivä, jolloin tuntui, ettei kauheasti ehkä huvittaisi. Mietin, mistä voisin olla pois, mutta en hyvällä omalla tunnolla mistään. Tulin siihen tulokseen, ettei liikunnan tai laihdutuksen suhteen monikaan asia ole tiedosta kiinni vaan motivaatiosta ja kipinästä. Aloin yhä enemmän tulla sille kannalle, että se, mitä tämä kurssi minulle voisi parhaimmillaan tarjota olisi räätälöity ohjelma – niin liikunnan kuin ravitsemuksenkin suhteen.
Aamupalaksi otin jogurttia, mysliä, muutaman hedelmäpalan, karjalanpiirakan, munakokkelia ja kurkkua. Päivä alkoi sillä, että lauloimme kurssin kuopukselle, jolla oli syntymäpäivä. Varsinainen asia koski sykettä ja kirjasimme ylös iänmukaiset syketasot.
Vaatteiden vaihto ja kuntosalille. Teimme kaikki laitteet kolme kertaa. Pillin vihellyksestä vaihto seuraavalle. Oli aika raskasta, mutta oikeastaan pidän joistain laitteista, joissa tunnen että osaan tehdä harjoituksen niin kuin pitääkin. Crosstrainer on helppo, samoin hmmm…kun tietäisikin niiden nimiä.
Lounaaksi oli kukkakaali-brokkoligratiinia (tosi hyvää), naudanlihaa, salaattia, vettä ja jälkiruoaksi vadelma-boysenmarjakeittoa ja kahvia.
Päivä 5 taisi olla monella tavoin käännekohta kurssilla. Tuntui, että ehkä ensimmäistä kertaa jotkut ihmiset alkoivat hieman ärsyttää. Kohtelias ulkokuori rupesi aavistuksen verran rakoilemaan ja ihmiset tulivat enemmän toistensa iholle, ehkä vähän liian lähelle kysymyksineen ja mielipiteineen. Ryhmädynamiikka on äärettömän mielenkiintoista!
Pikkusade ei hidastanut kun lähdimme ulos pelaamaan frisbeegolfia. Tulokset menivät aika hyvin siinä tuoksinnassa sekaisin, mutta aika hyvin pärjäsin tässä minulle ihan uudessa lajissa. Eivät menneet hukkaan vanhempien kesämökillä vietetyt tylsät nuoruuskesät kun ei ollut muuta tekemistä kuin heitellä velipojan kanssa frisbeetä peltoaukean yli toisillemme.
– Tämä voisi olla sun laji, ehdottelivat kurssikaveritkin.
Taas huomasi kuinka mukava oli tarpoa ulkona. Kostea metsä tuoksui ihanalle. Metsäläinen sieluni syövereissä rupeaa pyrkimään esille.
Ulkoilureissun jälkeen olin tosi väsynyt. Kahvakuulan opettelu ei olisi huvittanut yhtään, mutta menin kuitenkin.
Pikasuihkun jälkeen päivällinen: perunalaatikkoa, possua, karjalanpaistia, salaattia, vettä ja jälkiruoaksi rahkaa ja kahvia. Taisin syödä liikaa.
Suuri osa lähti tutustumaan Kerimäen kirkkoon, mutta minä en jaksanut. Ja olen siellä sitä paitsi joskus käynytkin taidehistorian ekskursiolla. Pakkasin hieman kamppeita kasaan, annoin periksi väsymykselle ja menin nukkumaan.
****************************************************************************************************************
