Onhan näitä. Tipaton tammikuu on jo yleissivistystä. Kaikki tietävät. Ja toimittajat; he pistävät itsensä likoon nykyään kuukausittain: toimittaja kokeili sitä ja tätä.
Ah, mikä paljastusjournalismin rappiotila! Nykynarsistisessa yhteiskunnassa analysoidaan mieluiten itseään. Se niistä syvähaastatteluista.
Mutta ilman kahvia ja sokeria. Miksi ihmeessä? Kahvihan on terveellistä! Ja elämä ilman sokeria? Mutta kyllähän kohtuudella voi…
Mutta kuulkaas kun ei voi. Jos ei koskaan ole pystynyt taittamaan siitä suklaalevystä vain sitä yhtä palaa vaan kiskoo sitä kuin leipää. Kutsutaan muuten addiktioksi. Ja työpaikan kahvista se alkoi, kun se on kerta kaikkiaan niin pahaa. Pese kannu, kehotettiin. No en pese, pese ite. Vaihda kahvimerkkiä. No en voi vaihtaa kun työpaikalle ostetaan sitä mitä ostetaan ja minun vatsaparkani ei tuollaista myrkkyä vaan kestä. Suurin osa kahviin liittyvistä tutkimuksista muuten kehuu mokomaa kitkerää ainetta. Väittävät että kahvi on haitaton ruoka-aine, jos kestää oireita, kuten kofeiinin lisäämää haponeritystä vatsassa. Ja että kahvi on siis jopa terveellistä: se suojaa maksaa, ehkäisee diabetestä ja alzheimeria.
Mutta kuulkaas kun ei voi. Jos ei koskaan ole pystynyt taittamaan siitä suklaalevystä vain sitä yhtä palaa vaan kiskoo sitä kuin leipää. Kutsutaan muuten addiktioksi. Ja työpaikan kahvista se alkoi, kun se on kerta kaikkiaan niin pahaa. Pese kannu, kehotettiin. No en pese, pese ite. Vaihda kahvimerkkiä. No en voi vaihtaa kun työpaikalle ostetaan sitä mitä ostetaan ja minun vatsaparkani ei tuollaista myrkkyä vaan kestä. Suurin osa kahviin liittyvistä tutkimuksista muuten kehuu mokomaa kitkerää ainetta. Väittävät että kahvi on haitaton ruoka-aine, jos kestää oireita, kuten kofeiinin lisäämää haponeritystä vatsassa. Ja että kahvi on siis jopa terveellistä: se suojaa maksaa, ehkäisee diabetestä ja alzheimeria.
Noh, pieni hassu sivuvivahde on siinä että kofeiini on mieleltään vähänkin epävakaille myrkkyä. Antti Tanskasen tutkimus vuodelta 1997 väittää, että kahvi saattaa ”herkillä” ihmisillä pahentaa ahdistuneisuutta, saada aikaan paniikkihäiriökohtauksia, lisätä masentuneisuutta ja vaikeuttaa syömishäiriöiden hoitoa. Hyvin runsas kahvittelu voi yksittäistapauksina aiheuttaa jopa paranoidisia harhaluuloja, maniaa, deliriumin kaltaisen tilan ja jopa pahentaa skitsofreenista prosessia. Hui!
Esitin julkisesti yhdeksi syyksi makean karttamiseen myös sen, että diabeteksellä on peloteltu minua jo vuosia. Hölmö, ei sokeritauti tule sokeria syömällä! No ei ehkä suoranaisena vaikutuksena, mutta kyllä sokerin terveyshaittoihin luetaan lihavuus ja ehkä sen myötä alttius kakkostyypin diabetekseen. Ja riskitekijöitä löytyy. Raskausdiabetes, joka minulla todettiin junioria odottaessa tarkoittaa veren sokeripitoisuuden suurenemista raskauden aikana. Verensokeri normaalistui synnytyksen jälkeen, mutta jos ennalta ehkäiseviin toimiin (laihdutus, liikunta) ei ryhdytä, myöhemmin alkava kakkostyypin diabetesriski suurenee.
Että siitä lähti se tavoite: olla kuukauden ilman sekä kahvia että makeaa. Luetko sä nyt kaikki tuoteselosteet ja etsit piilosokeritkin? No en. Ihan vain jätän pullat, keksit ja makeiset ottamatta ja aina kun tekee herkkua mieli, teen voileivän. Ja sitten kuukauden kuluttua katsotaan mikä on tilanne: tekeekö enää edes mieli kahvia taikka sokeria.
Ensimmäinen päivä ilman kahvia: ei tullut pääkipua mitä kaikki uskottelivat että tulee. Sen sijaan iski hirvittävä uneliaisuus. Nuokuin työpöydän äärellä ja yritin keskittyä, mutta huonolla menestyksellä. Join teetä. Sinnittelin ja sinnittelin: tuon kokouksen jälkeen voin lähteä kotiin. Mutta kun kokoushetki lähestyi, minun piti perua osallistumiseni: pelkäsin että en pysy hereillä. Olisihan se ollut noloa. Lähdin kotiin ja pilkin ratikassa todella lahjakkaasti. Ravistelin itseäni henkisesti reippain ottein että sain noustua oikealla pysäkillä ja raahustin kotiin: Vaatteet pois ja suoraan sänkyyn. Uni tuli varmaan sekunnissa. Niinpä, kofeiini estää adenosiinin vaikutusta. Aiheesta kirjoitti myös kahvin juomisen lopettanut Psychology Todayn toimittaja David DiSalvo hiljattain. Mutta tätä kummallista vieroitusoiretta kesti vain sen ensimmäisen päivän. Sen jälkeen kaikki oli hyvin. En kaivannut kahvia ollenkaan.
Jostain syystä makeastakaan luopuminen ei ollut niin vaikeaa kuin olin luullut. Vaikkakin makeanhimo voi olla perinnöllistä, se on myös pitkälti opittua käyttäytymistä. En nähnyt unia joissa vedän kaksin käsin vanukkaita. Tai no joo, yksi uni taisi olla jossa koti oli täynnä karkkeja. Mutta vain yksi! Aika pian huomasin että olin virkeämpi. Makea väsyttää minua aina. Paras unilääke on vetää pussi karkkia. Sen jälkeen voisin sammua vaikka heti. Nyt en ollut enää niin väsynyt. Tietoista käyttäytymistä vaati se, että reippaasti kävelin pois tilanteista, joissa makeaa oli tarjolla ja kauppareissuilla en jäänyt edes unelmoimaan karkkihyllyjen eteen.
Miten kokeilu sitten päättyi? Itse asiassa se ei kestänyt täyttä kuukautta, muutama päivä jäi vajaaksi. Kun tulin Amsterdamin reissulta, oli kotivahtina ollut mummeli jättänyt jälkeensä kasan muffinseja. Siinä sitten hetken hurmiossa otin muffinin, hörppäsin puoli kuppia kahvia ja söin vielä toisenkin. Ai että tuntui pahalta. Onneksi ystävät lohduttivat: se on vain inhimillistä eikä siitä kuukaudesta jäänyt uupumaan kuin muutama päivä. Tärkein sääntö korostuikin sitten siinä: sokerittomassa elämässä ei pidetä kotonaan mitään makeaa!
Putosiko paino melkein kuukauden kieltokuurilla? No ei oikeastaan, ihme kyllä. Virkeyteen se vaikutti eniten. Työpaikalla olen vaihtanut kahvin vihreään vaniljateehen. Kotiin yritän olla ostamatta makeisia – no joo, pääsiäinen oli poikkeus. Mutta oikeasti hei: tää kieltäytymiskuukausi täytyy toistaa vielä myöhemmin! Ei se ollut niin paha kuin mitä kuvittelin. Ehkäpä seuraavalla kerralla en edes palaa vanhoihin tapoihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti